keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Elämää kahden lapsen kanssa, osa 2

Noin viitisen kuukautta sitten tammikuun lopulla kirjoitin siitä, mikä meidän elämässä on vauvan myötä muuttunut. Nyt voisi ehkä vähän päivittää kuulumisia ja ajatuksia. Vee täyttää kohta jo seitsemän kuukautta ja Tee on kesän jälkeen kolme vuotta. Vauvavuosi nro 2 on kulumassa hurjaa vauhtia.

Elämä tosiaan on sujahtanut uomiinsa. Teen vauva-aikoina pari vuotta sitten elämänmuutos tuntui paljon isommalta. Ja toisaalta yhden lapsen kanssa elämä jatkui silti aika lailla samanlaisena kuin ennen lasta. Kaksi vuotta sitten kesällä istuttiin paljon piknikillä puistoissa, käveltiin ympäri kaupunkia, tavattiin kavereita, istuttiin iltaa, tein opintoja hiljalleen eteenpäin ja muistan viettäneeni melko paljon myös ihan omaa aikaa itsekseni. Nyt päiviä rytmittävät pitkälti kaksivuotiaan rutiinit ja joka paikkaan mukana kulkeva vauva. Veen mukana kantaminen tuntuu niin luontevalta, että harvemmin lähden mihinkään yksin. Olen sopeutunut siihen, että lapset vievät suurimman osan ajasta ja energiasta ja kaikki muu tapahtuu siinä sivussa. Ei tunnu siltä, että kaipaisin erityisesti tuulettumista tai erityisiä omia projekteja tähän lisäksi. Päivissä on nyt jo ihan riittävästi tekemistä. Sosiaalista elämää, kavereiden tapaamista ja etenkin niiden lapsettomien kavereiden tapaamista olisi kyllä kiva olla enemmän. Toisaalta ehtiihän sitä vielä. Jos sitä jotain tajuaa nyt paremmin niin ainakin sen, että aika ihan oikeasti kuluu tosi nopeasti, ja kaikki muuttuu koko ajan.

Viimeksi mietin myös rikkonaisia yöunia. Tällä hetkellä tuntuu, että saan nukuttua kohtuullisesti. En vain osaa mennä ajoissa nukkumaan. Nytkin istun koneella molempien pienten vedellessä jo sikeitä. Usein pääsen sänkyyn vasta puolen yön maissa, vaikka lapset nukahtavat parhaimmillaan kahdeksalta illalla. Vee herää ainakin kaksi kertaa yössä, mutta nukkuu kuitenkin aina myös useamman tunnin pätkiä ja nukahtaa aina helposti uudestaan viereeni. Aamulla tuntuu kuitenkin aina siltä, että herätys on liian aikaisin. Välillä nukun päiväunia, vaikka useimmiten se ei ole mahdollista. Väsymys ilmenee ehkä eniten vähentyneenä aloitteellisuutena. En viitsi sopia tapaamisia, ottaa yhteyttä ihmisiin tai suunnitella päiviin mitään kovin ihmeellistä. Tällä kertaa tiedän kuitenkin, että kooma helpottaa vielä. Tämä ei ole pysyvä olotila seuraavan 18 vuoden ajan, vaan todennäköisesti syksyllä on jo mahdollista toteuttaa yövieroitus ja saada vähän enemmän unta.

Yksi parhaimpia juttuja kahden lapsen kanssa on sisarusten välille kehittyvät omat jutut. Vee nauraa toilailuille eikä innostu mistään muusta niin paljon kuin Teen pelleilyistä. On mahtava seurata, miten kaksivuotias hoivaa vauvaa (ja siinä sivussa omaa vauvanukkeaan), lukee vauvalle kirjaa, silittää, halaa ja tuo leluja. Veellä on selvästi oma paikkansa Teen sydämessä. Vaikka tietysti hankalampiakin hetkiä on. Väsyneenä, nälkäisenä ja kiukkuisena Vee ärsyttää, ja pienen kaksivuotiaan huomion tarve on joskus loputon. Nyt on selvästi menossa jonkinlainen suvantovaihe. Vee ei vielä liiku eikä pyri osaksi Teen leikkejä, eikä vaadi enää samanlaista jatkuvaa huomiota kuin ihan pikkuvauvana, joten tilanne on helpompi kuin jokin aika sitten. On niin helppo ajautua negatiiviseen noidankehään, jossa itse hermostuu koko ajan esikoiselle, joka imee itseensä vanhemman negatiivisuutta ja purkaa sen sitten vauvaan, mistä vanhempana hermostuu entistä enemmän. Omat virheensä huomaa siitä, miten parivuotias kohtelee pienempäänsä. Toisaalta Tee on myös äärimmäisen suloinen esimerksi toistaessaan omia nukuttamisrutiinejaan "nukuttaessaan" Veetä. Omat vanhemman repliikit ja maneerit kaksivuotiaan toistamana ovat samalla sekä huvittavia että hitusen vaivaannuttavia.

Vee on perustyytyväinen vauva, jonka hoitaminen on jotenkin hurjan kiitollista puuhaa. Positiivista palautetta saa paljon. Tee pitää myös useimmiten huolen Veen viihdyttämisestä. Tuntuu hyvältä, että vauvanhoidon perusjutut ovat niin rutiinia, ettei niiden suhteen tarvitse käyttää energiaa. On niin paljon helpompaa, kun on jo yksi kokemus, johon kaiken voi suhteuttaa. En juuri vaivaa päätäni sillä, mitä muut ajattelevat vaan pystyn luottamaan itseeni ja omiin tapoihini toimia. Minun ei tarvitse puolustella tai vakuuttaa muita meidän tavoista toimia. Tietysti lapset voivat olla keskenään ihan erilaisia ja uusia ennakoimattomia tilanteita voi aina tulla eteen. Kuitenkin se perussetti on nyt ihan eri lailla kasassa, ja se jo vapauttaa energiaa.

Meillä alkaa ihan kohta kesäloma. Tee jää lomalle tarhasta elokuun loppuun saakka. Heinäkuussa Tee on pari viikkoa päivät mummon hoivissa, mutta muuten päästään ainakin viimeistään elokuussa viettämään aikaa koko perhe yhdessä. Kesä kuluu pääosin Helsingissä. Minusta kaupungissa on kesällä ihanaa. Jännä nähdä, millaisia muutoksia loma saa meissä aikaan. Tähän mennessä Tee on kuitenkin joitakin lomaviikkoja lukuun ottamatta ollut osa-aikahoidossa. Tee on myös alkanut jättää päiväunet pois, ja vähän mietityttää, miten meidän päivät alkavat sen myötä järjestyä. Kaksivuotiaalle kun "hiljainen leikki" tai lepääminen ovat aika tuntemattomia käsitteitä. Vähän kadehdin niiden lasten vanhempia, joiden perheessä kunnon päiväunet ovat järkkymätön rutiini ja vanhemman omaa aikaa. Meidän molemmat kun ovat olleet päivisin aika rauhattomia nukkujia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti