torstai 15. maaliskuuta 2012

Taapero joogaa

Meillä on Teen kanssa takana jo pitkä yhteinen joogaharrastus. Se alkoi jo mammajoogassa silloin, kun Tee oli vielä mahassa, ja jatkui pienin katkoksin äitivauvajoogassa aina 1v 9kk asti, jolloin odotin jo Veetä. Tänään mentiin lähes vuoden tauon jälkeen jälleen yhdessä joogaamaan. Shantissa on nimittäin pari viikkoa sitten alkanut 1-5-vuotiaiden taaperojooga!

Kuva: kidsyogaguide.com

Ja oli ihan mahtavaa! Meitä oli vain muutama ja kaikki muut alle 2-vuotiaita, mutta Tee viihtyi aivan älyttömän hyvin. Tunnissa oli vauhtia, liikettä, temppurataa ja rauhoittumista sopivassa suhteessa. Tee jaksoi innoissaan keskittyä ja seurasi tosi tarkasti kaikkea, mitä ohjattiin. Itsekin pääsin availemaan jumittuneita hartioita. Ohjelma oli vähän joogaa ja vähän satujumppaa, mutta oikein sopiva vilkkaalle 2-vuotiaalle. Nuoremmatkin vaikuttivat viihtyvän hyvin, ja vähän vanhempikin lapsi varmaan tykkäisi. Tunti kestää 45 minuuttia ja maksaa 8 euroa. Meille sopii myös tosi hyvin, että tunnille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ja maksaa voi vain yhdestä kerrasta. Voitaisiin kyllä ottaa jooga taas säännölliseksi harrastukseksi!

2 kommenttia:

  1. Säännöllinen joogaaminen voi rikkoa polvet, varoittelee intialainen ortopedi Ashok Rajgopal The Telegraphissa.

    Rajgopal toteaa asentaneensa lukuisia keinoniveliä joogaajille – jopa joogaguruille – jotka ovat rikkoneet nivelensä venymällä väkisin tai väärissä asennoissa. Pahimmillaan väärin tehdyt äärivenytykset johtavat nivelrikkoon.

    Rajgopalilla ei ole mitään kontrolloitua ja pehmeää joogaa vastaan. Kritiikki kohdistuukin ennen kaikkea ääriasentoja vaativiin liikkeisiin, joita tekevät usein myös kokemattomat joogaajat ja usein suurissa ryhmissä, joissa ohjaajat eivät pysty vahtimaan jokaista väärää asentoa.

    VastaaPoista
  2. Olen täysin samaa mieltä! Tästä syystä en ole enää harrastanut astangajoogaa, olen siihen liian kunnianhimoinen, enkä luota vielä siihen, että osaisin tarpeeksi kuunnella omia rajojani. Kaikkeen kuntosalijoogaan suhtaudun erittäin epäilyksellä juuri noista syistä. Itse olen inspiroitunut Vanda Scaravellin joogasta, jossa kuljetaan vähitellen valmistavien harjoitusten kautta kohti asanaa ja jokainen asento pyritään rakentamaan sisältä päin itseä kuuntelemalla. Scaravelli-inspiroitunutta joogaa opetetaan Helsingissä ainakin Manipurassa ja Asanan lempeässä ja dynaamisessa joogassa

    Lasten jooga toisaalta saa minusta olla hulvatonta kokeilua. Jotenkin uskon, että pikkulapset osaavat kuunnella itseään paremmin kuin aikuiset, eikä lapsia toisaalta ohjata ääriasentoihin. Minua arveluttaa esim. telinevoimistelun, baletin tai ylipäänsä lasten urheilu- ja tanssiharrastusten etenemis- ja suorituspainotteisuus sen verran, että tahtoisin löytää sille jotain vaihtoehtoja.

    VastaaPoista