lauantai 18. helmikuuta 2012

Manduca vs. Taapero-Tula

Eilen ja tänään olen testannut Tula-kantorepun taaperoversiota. Esikoisen kantamisessa on ollut melkein vuoden tauko, ja olin jo oikeastaan lakannut ajattelemasta 15+-kiloisen 2-vuotiaan saamista enää selkään. Muutama viikko sitten kokeilin kotona kantaa Teetä Manducassa, mutta kokeilu päättyi lyhyeen. Lonkat vaan naksuivat ja kyytiläinen tuntui painavan aivan vimmatusti. Suhtauduin etukäteen hieman skeptisesti Tulan taaperoreppuunkin, mutta nappasin sen kuitenkin meille kokeiltavaksi, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Ja hei, tämähän todella toimii!



Eilen kokeiltiin reppua kotioloissa, ja tänä aamuna ulkona puistoreissulla. Vastaantulijoiden päät kääntyivät, kun työnsin lastenvaunuja iso taapero selässä. Meiltä on puistoon matkaa puolisen kilometria, ja menomatka sujui aika kevyesti. Sain lapsen puistossakin kevyesti selkään, mutta paluumatkalla alkoi kyllä tuntua mojovasti reisissä. Takaisintulomatka on vielä kokonaisuudessaan loivaa ylämäkeä. Lisää treeniä tarvitaan...

Yli 15-kiloinen lapsi on painava, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tulassa paino tuntuu kuitenkin jakautuvan tasaisesti, ja lapsen painopiste osuu mukavasti niin, ettei kannettava tunnu ylitsepääsemättömän raskaalta. Luulen, että ratkaiseva tekijä Tulan kantomukavuudessa Manducaan verrattuna on leveämpi paneeli ja sen pussimainen muotoilu. Repun paneelin korkeudessa ei ole suurta eroa, mutta korkeudella ei ole niin väliäkään, sillä tuskin tulen kantamaan kaksivuotiasta enää niin pitkiä matkoja, että lapsi nukahtaisi reppuun tai tarvitsis muuten lisätukea.

Manduca on selvästi kapeampi kuin Tula

Lapsen saaminen selkään on helppoa, jos kannettava on itse yhteistyöhaluinen. Kaksivuotiasta ei noin vain pistetä reppuun niin kuin vauvaa, ja ekalla kerralla lahjoin lapsen kyytiin suklaapalalla.Repun lantiovyö ensin kiinni, lapsi sopivan korkuiselta tuolilta selkään, etukumarassa olkaimet hartioille ja lopuksi rintaremmi kiinni. Muutamalla hypähdyksellä ja pienellä paneelin kankaan kiskomisella lapsen pepun saa laskeutumaan mukavasti paneeliosan pohjalle.

Olen säästänyt Manducaa siltä varalta, että Veetä voisi isompana kantaa sillä selässä. Pitäisiköhän se kuitenkin myydä ja hankkia kunnon taaperoreppu tilalle? Taapero-Tulalla voi kantaa 10-kiloisesta ylöspäin, ja todennäköisesti siihen asti kantaisin kuitenkin Becolla ja liinalla. Selässä kantaessa ulkovaatteiden päällä Manduca oli minusta vuosi sitten ihan ok. Manducalla kantaa vielä 12-kiloista 1,5-vuotiasta, mutta sen pitkäikäisempi se ei minusta ole.

Kokeilin tänään laittaa Veen Manducaan rintapuolelle, mutta totesin taas saman kuin aiemminkin: Manduca ei yksinkertaisesti istu etupuolella kantaessa kapeaharteiselle ihmiselle. Ja minä olen keskimittainen ja normaalipainoinen, en mitenkään erityisen pieni. Yritin kiristää reppua vielä kun se oli kaikista pienimmillä säädöillä. Beco toimii tällä hetkellä paljon paremmin, ja pitkän liinan kantomukavuuden voittanutta ei ole. Ei Manducakaan mahdottoman huono ole, ja varmasti parempi kuin mikään babybjorn-rintareppu, mutta se istuu varmasti paremmin vähän isokokoisemmalle kantajalle ja selkäpuolella kannettaessa.

Parasta meidän Manducassa taitaa olla sen kuosi... Mutta nättiäkään reppua ei viitsi makuuttaa komerossa. Tee ihastui ikihyviksi Tulan "norsureppuun", ja tuntui kyllä tosi mukavalta kantaa lauleskelevaa ja juttelevaa kaksivuotiasta, joka ei muuten enää oikein malta tulla syliin. Uutta reppua en kyllä voi hankkia ilman, että jotain myydään ensin pois. Olisiko sitten Manducan aika lähteä?



PS. Kruunukirpussa oli pari päivää sitten ainakin myynnissä punainen Manduca hintaan 75 euroa. Mitähän meidän Limited editionista kehtaisi pyytää...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti